Maaretta Tukiainen
- INSPIRED-blogi

Kun kirjoittaja kokee iloa, kirjoitustyö sujuu ja teksti virtaa. On helppo olla ja hengittää. Sisällä kuplii varmuus siitä, että jonakin päivänä tämäkin kirja vielä valmistuu.

Ilo on myös keskeinen syy lukea. Myönteisten tunteiden kokeminen saa meidät tutkitusti paremmalle mielelle. Eläytymällä fiktion kautta jonkun toisen kohtaloihin empatiakykymme vahvistuu. Mikä ilo!

Kesärauha yhdistää kesän ja rauhan. Se välittää kuvaa maailmasta, joka on jokaiselle parempi paikka. Siihen katsomatta, kuka tai millainen on.

Pohjimmiltaan Reidar Särestöniemi oli runoilija. Hän kirjoitti runoja työstämällä väriä kankaalle. Hänen runoutensa tulee esiin ennen kaikkea teosten nimissä. Sen kunniaksi haluan lopettaa myös tämän tekstin runoon. Runo koostuu teosten nimistä, jotka kirjasin ylös näyttelyssä.

Tutustuttuani aihepiiriin minulle alkoi vähin erin avautua Suomessa eläviin villieläimiin liittyvien uskomusten laajuus. Aivan kuin olisin löytänyt avaimen salattuun aarrearkkuun, joka lymysi syvällä varhaisten esivanhempiemme tekemissä kätköissä, metsien ja järvien ja lumen ja jään syövereissä.

Ne ovat eräänlaista mielen siivousta, pään tyhjentämistä kaikesta siellä olevasta turhasta, joka tukkii yhteyden omaan luovuuteen. Kun joka aamu kirjoittaa kolme sivua vihkoon, alkaa vähitellen päästä jyvälle siitä, mikä tauhkan alta tahtoo nousta esiin.

Saatuani hengitykseni tasaantumaan ajattelin, etten voisi enää syvemmin tuntea, mutta mitä vielä. Aivan kuin olisin joutunut sodan näyttämölle, silpoutuneiden ja osiin räjähtäneiden hahmojen valtakuntaan.

Olin käynyt Madridissa ennenkin. Mutta vasta viime reissullani ymmärsin, miten upea puutarhakaupunki Madrid on. Millaisia puutarha-aarteita Madridiin kätkeytyy? Tässä omat matkavinkkini.