Tapasin Shakespearen uuden Julian — mitä oivalsin?

Tanssin voimaa Helsingin Kaupunginteatterin “& Julia” -musikaalissa. Keskellä Renée Böök (Julia). Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Kävin eilen tapaamassa Juliaa, Shakespearen rakkaustragedian kuuluisaa sankaritarta.

Lähtökohtani olivat täysin itsekkäät. Halusin Julian kautta ymmärtää jotain itsestäni.

Emme tavanneet Veronassa, vaan Helsingissä. Hän oli luvannut tulla Kaupunginteatterille minua tapaamaan.

— Osta paikka parvekkeelta, hän oli pyytänyt. Hiukan outoa tapaamistamme ajatellen, olin pähkäillyt, mutta ostanut sitten kiltisti piletin.

Saavuttuani paikalle livahdin saliin ja istahdin parvelle. Lavalle aukeni Shakespearen kuuluisa teatteri, sen kopio. Musiikki pauhasi, ryhmä nuoria shufflasi lavalla. Britney Spearsia luukutettiin.

Sitten Julia jo saapuikin, ja tapahtumat alkoivat vyöryä. Minne tarkemmin, kerron kohta, mutta sitä ennen pari sanaa itse ideasta.

Niki Rautén on Julian herttainen bestis May. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Keskelle luomisprosessia

Kyseessä oli Broadwaylta Helsingin Kaupunginteatteriin saapunut musikaali ”& Julia”, jossa perinteisen rakkaustragedian päälle on kirjoitettu Shakespearen vaimon Annen versio tarinasta. Tai oikeastaan — sitä kirjoitetaan samaa tahtia itse esityksen kehkeytymisen kanssa.

Olen nyt siis luomisprosessin keskellä, niin sanotussa ei-tietämisen tilassa, yhdessä heidän kanssaan.

Kutkuttavaa.

Anne nappaa kynän neromieheltään ja alkaa haastaa:

 — Onko ne pakko tappaa? Eikö edes Julia voisi jäädä henkiin? Tyttö on niin nuorikin, koko elämä edessä!

William nikottelee, mutta Anne saa tahtonsa läpi, ja niin tarina alkaa.

Mikko Peltomäki on hömelö Romeo. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Romanttinen komedia X hittijukeboksi

Romeo on kuollut. Haudalle saapuu hänen vaimonsa Julian lisäksi koko joukko surevia daameja, jotka kaikki väittävät Romeolla olleen ainutlaatuista sutinaa juuri heidän kanssaan. With you, babe. Only with you.

Tästä karvaasta havahtumishetkestä alkaa Julian kasvutarina kohti oman voiman haltuunottoa. Ensiksi hän lähtee bestistensä kanssa Pariisiin.

Puoliajan jälkeen romanttisen teinikomedian ja hittijukeboksin välillä luisteleva musikaali syvenee todellisten tunteiden maailmaan. Juoni tihenee, sydämiä uhkaa särkyä. Koska en halua spoilata, en kerro juonesta enempää. Käänteitä riittää.

Laulu- ja tanssikohtauksista tuli mieleen teinidraama Glee sekä Pitch perfect -elokuvat. Tämän tästä nauroin vedet silmissä. Viihdyttävää! Koko esityksen ajan minua tanssitti. Piti pidellä penkin reunasta kiinni, etten ryntäisi riehumaan ryhmän kanssa lavalle.

Mitä taas tuli identiteettien ja rakkauksien kirjoon, aivan Netflixin Sex Educationin syvyyteen ei niissä päästy, mutta sinne päin. Ja se on ison näyttämön musikaalilta ihan kelpo suoritus.

Oi Julia, Julia, Julia! Renée Böök on musikaalin sykähdyttävä sydän. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Ole oma itsesi ja tanssi

Entä sanoma? Mielestäni musikaali kysyy, onko ihmisellä lupa taistella rakkautensa puolesta, vaikka se olisi muiden ja ehkä omissakin silmissä kummallinen tai outo.

Vastaus tulee tulenlieskojen, laservalojen ja valtavan kokoisen diskopallon voimalla, ja se kuuluu: Hell yes! Todellakin on.

Tarinan perimmäinen viesti on mielestäni tämä. Ole oma itsesi ja tanssi — rakkaus kyllä löytää luoksesi.

Ja sitten vielä kaiken alla, tämä toinen yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi. Weird is the new cool.

On ookoo olla juuri niin outo kuin on ja vielä enemmän, juuri sellainen kuin on. Outo on erilainen, outo kiinnostaa, outo on ainutlaatuisella tavalla omanlaisensa, ja voi, miten upeaa se onkaan! Outous kunniaan.

Synonyymisanakirjan määritys oudolle: omituinen, eriskummallinen, epätavallinen, uskallettu, eksentrinen, omalaatuinen, merkillinen, tavaton, erikoinen, ihmeellinen.

Outo, ihmeellinen. Kyllä. Sitä juuri.

Martti Manninen on herkkä nörtti François. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Outous on kuumaa — ja vetoaa

Kun esitys oli päättynyt, jäin odottamaan Juliaa. Ihmiset lipuivat ohitseni. Hintelät, pyöreät, kumarat. Larppaajat, nörtit, välttelevät. Näin, miten kauniita he olivat jokainen, ja jokainen heistä unelmiensa rakkauden arvoinen. Pojat, joiden sisällä on tyttö, ja tytöt, joiden sisällä on poika, ja kaikki muut itsensä kaltaiset kauniit ja lumoavat.

Kun yläkerran lämpiö oli tyhjentynyt, kysyin portsarilta Juliaa.

— Hän meni jo, tämä sanoi, — tiedäthän sinä. Esitys loppui, ja kun se loppuu, esirippu laskeutuu ja ihmiset menevät koteihinsa. Sinunkin pitäisi.

Kiitin portsaria ja ajattelin, että juuri niin. Olo oli värikäs ja pompahteleva. Ruiskahtelin.

Juoksin portaat alas.

Tuli sininen hetki. Taivas tummui, tähdet syttyivät sisälleni.

Vedin henkeä ja astuin ulos. Sitten levitin käteni ja tanssin pimenevän illan pyörteeseen.

New Julia, you’re so pwrfullll! Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

& Julia Helsingin Kaupunginteatterissa 20.3.2027 asti.

Käsikirjoitus David West Read. Sävellys: Max Martin & ystävät. Ohjaus: Samuel Harjanne. Päärooleissa: Renée Böök, Mikko Peltomäki, Niki Rautén, Maria Lund, Tuukka Leppänen, Martti Manninen, Risto Kaskilahti, Laura Alajääski.

Minä, joka kirjoitin kokemuksesta, olen Maaretta, hauska tutustua — verkostoidutaanko?

Kirjoitustyöni ohessa pidän organisaatioille suunnattuja työpajoja mm. tulevaisuuskyvykkyyden vahvistamisesta tulevaisuustaitojen avulla. Kokemuksellisuus on työpajojeni ydintä. Lisätietoa alla.

Ja hei — jos olet kiinnostunut tanssin soveltamisesta tulevaisuustyöskentelyyn, lue tämä. <3

Energiaa syksyyn!