Kun kirjoittaja kokee iloa, kirjoitustyö sujuu ja teksti virtaa. On helppo olla ja hengittää. Sisällä kuplii varmuus siitä, että jonakin päivänä tämäkin kirja vielä valmistuu.

Ilo on myös keskeinen syy lukea. Myönteisten tunteiden kokeminen saa meidät tutkitusti paremmalle mielelle. Eläytymällä fiktion kautta jonkun toisen kohtaloihin empatiakykymme vahvistuu. Mikä ilo!

Pohjimmiltaan Reidar Särestöniemi oli runoilija. Hän kirjoitti runoja työstämällä väriä kankaalle. Hänen runoutensa tulee esiin ennen kaikkea teosten nimissä. Sen kunniaksi haluan lopettaa myös tämän tekstin runoon. Runo koostuu teosten nimistä, jotka kirjasin ylös näyttelyssä.

“Sydän hakkaa, ajatus kiertää kehää, työnteosta ei meinaa tulla mitään. Millään ei ole yhtäkkiä väliä. Kun suru iskee kohdalle, toimintakyky on koetuksella. Stressitasot nousevat ja erilaiset keholliset oireet puskevat pintaan. Mistä apua?”

Tutustuttuani aihepiiriin minulle alkoi vähin erin avautua Suomessa eläviin villieläimiin liittyvien uskomusten laajuus. Aivan kuin olisin löytänyt avaimen salattuun aarrearkkuun, joka lymysi syvällä varhaisten esivanhempiemme tekemissä kätköissä, metsien ja järvien ja lumen ja jään syövereissä.

Tulevana viikonloppuna Pohjolan voimaeläimet loikkaavat kirjasta ja kortista näyttämölle. Malmitalossa nähdään lapsille suunnattu tanssiteatteriesitys Voimaeläin, jonka toteuttaa Willman Dance Company. Esitys on syntynyt meidän luomiemme Pohjolan voimaeläinkorttien pohjalta.