Kun kirjoittaja kokee iloa, kirjoitustyö sujuu ja teksti virtaa. On helppo olla ja hengittää. Sisällä kuplii varmuus siitä, että jonakin päivänä tämäkin kirja vielä valmistuu.

Ilo on myös keskeinen syy lukea. Myönteisten tunteiden kokeminen saa meidät tutkitusti paremmalle mielelle. Eläytymällä fiktion kautta jonkun toisen kohtaloihin empatiakykymme vahvistuu. Mikä ilo!

Ne ovat eräänlaista mielen siivousta, pään tyhjentämistä kaikesta siellä olevasta turhasta, joka tukkii yhteyden omaan luovuuteen. Kun joka aamu kirjoittaa kolme sivua vihkoon, alkaa vähitellen päästä jyvälle siitä, mikä tauhkan alta tahtoo nousta esiin.