Sananvapaus ja ikkunoista putoilevat ihmiset

“It is only for the sake of those without hope that hope is given to us.”

– WALTER BENJAMIN

”28-vuotias menestyvä pankkiiri syöksyi aamuyöllä 11. kerroksen asunnostaan kuolemaansa.

Satumaisen rikas virkamies löytyi jouluaattona verilammikosta hotellihuoneensa ikkunan alta.

Öljy-yhtiö Lukoilin johtaja meni sairaalaan sydänvaivojen vuoksi, mutta päätyikin putoamaan sairaalan kuudennen kerroksen ikkunasta kuolemaansa.”

Näillä sanoilla alkaa Ilta-Sanomien 16.2.2024 julkaisema juttu ”Seitsemän surmansyöksyä”, jossa valotetaan venäläisten vaikutusvaltaisten kohtaamia kuolemia - tyypillisimmin pudottamista alas ikkunasta.

Noita lauseita lukiessani mieleeni nousi heti eräs lempikirjani 1980-luvun lopulta, Daniil Harmsin Sattumia (1. painos 1988, WSOY). 

Outoja sattumia

Harms, oikealta nimeltään Daniil Ivanovitš Juvatšov, eli 1900-luvun alun Neuvostoliitossa ja kirjoitti sadunomaisia, lakonisen väkivaltaisia minitarinoita. Niiden maailma on korostuneen surrealistinen ja vinksahtanut. Harms oli avantgardisti henkeen ja vereen.

Hänen kirjansa Sattumia on kokoelma järjettömän kuuloisia tarinoita. Niissä toinen toistaan oudoimmat tapahtumat seuraavat toisiaan ja useimmissa kuollaan. 

Yksi kirjan tarinoista on Ikkunasta pudonnut eukko. Mitä siinä tapahtuu, palataan siihen hetken kuluttua.

Vainoa ja vaikeita aikoja

1920-luvulla vasta perustetussa Neuvostoliitossa elettiin vaikeita aikoja. Sisällissota ja sotakommunismi olivat aiheuttaneet nälänhädän, johon kuoli arviolta viisi miljoonaa ihmistä. 

Josif Stalinin noustua valtaan alkoivat poliittiset vainot, joissa kuoli arviolta miljoona. Joukossa oli myös suomalaisia. Inkerinsuomalaisia, punapakolaisia ja Neuvosto-Karjalaan idealistista kommunistivaltiota rakentamaan saapuneita amerikansuomalaisia.

Sadut ja satiiri

Stalinin ideologiassa kirjallisuuden tehtävä oli välittää puolueen arvojen mukaista elämää. Kirjailijat jaoteltiin myötäilijöihin ja vastustajiin. Vastustajia vainottiin, pidätettiin ja teloitettiin tekaistuin syyttein. 

Toivottu lajityyppi oli sosialistinen realismi. Kirjoittaisitko siis opettavaisen tarinan kolhoosista, joka vuosien työllä rakensi mahtavan sillan?

En ikinä, ajatteli Harms, ja ryhtyi kirjoittamaan anarkistisia satuja lapsille. Samaan aikaan hän teki satiirisia tarinakatkelmia aikuisille. Ne tulivat julkisuuteen vasta hänen kuoltuaan - kiitos ystävän, joka säilytti ne matkalaukussa halki vainon aikojen. Osa teksteistä päätyi Sattumia-kokoelmaan.

Kuvan mies ei liity tapaukseen.

Pidätyksistä vankeuteen

Vuonna 1931 Harms pidätettiin ja karkotettiin Kurskiin. Syynä oli “kuuluminen Neuvosto-vastaisten lastenkirjailijoiden ryhmään”. Todisteeksi tälle esitettiin hänen kirjoittamiaan tarinoita. 

Päästyään Kurskista Harms jatkoi kirjoittamista. Leningradin piirityksen alla vuonna 1941 Harms pidätettiin jälleen. Perusteena oli tällöin ”väärien tietojen ja tappiomielialan levittäminen”. Harms oli kieltäytynyt tarttumasta aseisiin ja esiintyi mielenvikaisena välttääkseen rintamalle joutumisen. 

Harmsin viimeinen majapaikka oli Leningradin poliittisen pakkotyövankilan suljettu osasto. Hän kuoli siellä nälkään helmikuussa 1942. 

Entä se Harmsin tarina ikkunasta pudonneesta eukosta? Se kuuluu näin:

Muuan eukko kierähti kohtuuttomassa uteliaisuudessaan ikkunasta, putosi ja läsähti katuun.

Ikkunasta kurottautui toinen eukko ja alkoi katsella pudonnutta, mutta kohtuuttomassa uteliaisuudessaan hänkin kierähti ikkunasta, putosi ja läsähti katuun.

Sitten ikkunasta kierähti kolmas eukko, sitten neljäs ja viides.

Kun kuudes eukko oli pudonnut ikkunasta, kyllästyin katselemaan heitä ja lähdin Maltsevskin torille, missä sokea mies oli kuulemma saanut lahjaksi villasaaliin.

- DANIIL HARMS, SATTUMIA

Tarinan sanoma?

Mikä on tämän tarinan sanoma? Tässä yksi mahdollinen tulkinta:

Uteliaisuus vie kuolemaan. Toisten uteliaiden seuraaminen vie kuolemaan. Kuolema seuraa kuolemaa. Haluatko siis pistää nokkasi Asioihin - vai pitää henkesi? Sen pituinen se.

Harmsin tarina on kirjoitettu noin sata vuotta sitten. Yhtä hyvin se voisi olla kirjoitettu tänään. Tekstin valossa ikkunasta pudottamisella näyttää naapurimaassa olevan pitkät perinteet.

Jälkikirjoitus

25.2.2024 Helsingin Sanomat julkaisi venäläiskirjailija Mihail Šiškinin muistokirjoituksen Aleksei Navalnyille. Sen viimeiset lauseet kuuluivat näin:

“Olemassaolollaan, periksiantamattomuudellaan ja valmiudellaan kulkea tiensä loppun saakka hän on antanut toivoa meille kaikille. Nyt me olemme hänen toivonsa.”

Pelottavista ajoista huolimatta haluan pysyä rohkeana. Haluan uskoa, että jokainen meistä voi olla toivona niille, joilla ei sitä enää ole.

Miten on, haluatko sinä?

Tämä teksti on laadittu kaikkien ikkunasta pudotettujen, myrkytettyjen ja vankeuteen suljettujen toisinajattelijoiden muiston kunniaksi.

Lisälukemista

Harms, Daniil. Sattumia. WSOY. 2. painos. 2002.

Pesonen, Pekka. Esipuhe. Kirjassa Daniil Harms, Sattumia. WSOY. 2. painos. 2002.

Reuter, Anni. Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa. SKS Kirjat. 2023.

Ropponen, Ville ja Sutinen, Ville-Juhani. Sorretut sanat - Vainottujen neuvostokirjailijoiden jäljillä. SKS Kirjat. 2022.

Seitsemän surmansyöksyä. Ilta-Sanomat, 16.2.2024.

Aleksei Navalnyi uskoi, että Venäjän kansa lähtee seuraamaan häntä, mutta se oli virhe, kirjoittaa Mihail Šiškin. HS.fi, 25.2.2024.